Piuhat irti, jotta mesettäminen loppuu!

Olin perjantaina opo-koulutuksessa, jossa Tero Pelkonen Jyväskylän täykkäristä kertoi nuorten mediamaailmasta verkossa. Mesettämisestä nousi kovasti keskustelua, tuntuu olevan kovin yleistä nuorten keskuudessa, aina ongelmaksi asti. Erityisesti tytöillä unet käyvät vähiin kun täytyy olla 24/7 mesessä vastaamassa kavereille. Käytännön keinoja lopettaa mesettäminen mainittiin useita: piuhat pois klo 22 (tosin viekas nuori saattaa ostaa omat piuhat tilalle...), sulakkeet irti illalla. Ilmeisesti em. tapauksissa pelkkä keskustelu ei ole auttanut. Addiktio verkkomaailmaan on johtanut jopa nuoren huoneen oven poisottamiseen! Toki keskusteluissa onneksi mainittiin myös opiskelu mesen avulla; useat nuoret kysyvät apua opiskeluun liittyen mesen kautta kavereilta. Itselleni mese on tärkeä työväline ISOverstaassa ja se on koko ajan auki koneellani. Fringin avulla saan mesen myös kännykkääni. Tietokoneluokassa perehdyimme myös IRC-Gallerian saloihin ja moni opo löysi sieltä omia opiskelijoitaan :)

Iltapäivän osuudessa Jatta Herranen Joensuun yliopistolta puhui oppimistekniikasta oppimisen työkaluna, ja erityisesti Joensuussa toteutetusta ryhmäohjauskokeilusta. Hyvän opon tunnusmerkkejä ovat kunnioittaminen ja aito kiinnostus oppijan asioihin. Täytyy luoda ns. pedagoginen suhde - pelkät menetelmät eivät riitä. Opo-oppija-suhde ei myöskään saa olla mikään mielistely-suhde vaan mieluumminkin uutta luovaa yhteistyötä (kriittinen ystävyys). Oppijoiden mielestä hyvä opo-tunti sisältää toiminnallisuutta ja tekemistä ja on "jotenkin erilainen" kuin tava-tunnit. Opon pitäisi myös näkyä (osallisuus) ja oppijat arvostavat opojen kertomia tosielämän tarinoita.

Opon mietteitä verkkokursseista Liperin lukiolla

Olin perjantaina kertomassa ISOverkostosta Kouvolan seudun sivitystoimenjohtajille ja rehtoreille ym. Liperin lukiolla. Liperin lukio on todella paljon hyödyntänyt ISOverkoston verkkokursseja, sekä ilmaisia että maksullisia. Ennen omaa esitystäni heidän oponsa todella ansiokkaasti palautti minut ruohonjuuritasolle, että mikä oikeasti on vaikeaa koululla ja miten paljon toisaalta verkkokurssit voivat edistää opiskelijan etenemistä. Naakan Irma mm. näki, että verkkokurssi saattaa pelastaa opiskelijalle päättötodistuksen tai yo-kirjoituksiin osallistumisen, ja antaa valtavan pääoman nuorelle jatkokoulutuksen suhteen. Verkkokurssit myös täydentävät (huom. eivät korvaa!) oman koulun tarjontaa sekä helpottavat ja parantavat itsenäisiä kurssisuorituksia. Miinuksena hän näki, että opiskelijoiden ohjaaminen verkkokursseille ja -kursseilla vaatisi paljon enemmän aikaa opolta - heidän koulullaan kun aineopettajat eivät ole innostuneet lähtemään mukaan lähiohjaajaksi. Yleisöstä tuli yksi ratkaisuehdotus opon aikapulaan; annettaisiin verkkokurssien ohjaus ryhmänohjaajan tehtäväksi!

Tosi tärkeitä nämä kouluvierailut. Liperissä saimme kuulla myöäs kahden opiskelijan tuntoja verkkokursseiltaan. Sain taas lisäeväitä ja perusteluja mm. ohjauksen merkityksen painottamiselle. Opiskelija odottaa palautetta, ja tarvitsee tarkkoja ohjeita mitä ja milloin tehdään mitäkin.